torstai 15. toukokuuta 2008

Home sweet home - melkein

Taas takaisin Suomen kamaralla, tosin vielä reipas pari tuntia pitää tappaa aikaa Helsinki-Vantaalla ennen kuin pääsee Jkl:n koneeseen. Tosin täällä ei sentään ole ihan niin perseestä oleva tilanne kuin Singaporen kentällä, jossa meikäpojan matkatavarat olivat ainoat meidän porukasta, jotka merkattiin vain Delhiin asti. Delhissähän on sellainen hieno juttu, että matkatavaroita ei pääse noutamaan ilman viisumia ja arvatkaapas oliko meillä viisumeita Intiaan.

Onneksi huomasin tuon jo Singaporessa ja yritinkin selvittää asiaa siellä siten että pistäisivät minunkin matkatavarat perille asti. Asia ei kuitenkaan ihan niin yksinkertainen ollut. He lupasivat vain ilmoittaa lähtöportille, JOS EHTIVÄT, onnistuiko tuon vaihtaminen. Portilla ei ollut tietenkään mitään tietoa tuosta ja koneelta näkyi, että tavarat olivat jäämässä Delhiin. Vähän alkoi siinä vaiheessa jo jännittämään miten Delhissä käy, mutta onneksi siellä oli Helsingin tavoin kolmen tunnin vaihto.

Delhiin päästyämme meidät napattiin koko porukka kasaan ja kiikutettiin erilleen muista. Mitään kummempaa informaatiota meille ei tietenkään kerrottu kun meitä ohjeistettiin vaan näyttämään passeja, matkatavarakuitteja, jne. Tuon jälkeen meidät ohjattiin jokseenkin heikkotasoiseen odotustilaan odottamaan tietämättöminä mistähän nyt mahtaa olla kyse. Siinä jouduimmekin istumaan toista tuntia ennen kuin meitä tultiin hakemaan. Intian poijjaat olivat käyneet hakemassa kaikkien meidän matkalaukut, jotka meidän piti tunnistaa, jonka jälkeen meidät ohjattiin takaisin odotustilaan. Siinä jonkun aikaa taas saatiin istuskella, kunnes meiltä haettiin passit ja matkaliput.

Kun Helsingin koneen lähtöön alkoi olla hieman vajaa tunti kiikutettiin meille takaisin passit ja boardingpassit lennolle. Ei siinä sitten muuta kuin kiireellä turvatarkastukseen, joka oli taas spektaakkeli sinänsä. Heillä oli kyllä perinteiset metallinpaljastinportit, mutta eihän niitä päällä voinut pitää. Jokainen matkustaja tarkastettiin erikseen ja matkatavarat syynättiin todella tarkkaan... Ehdittiin kuitenkin koneeseen, mutta voin kertoa, että Intiaan en ole ihan lähiaikoina menossa ellei ole ihan huutava pakko. Noin 300m matkaan, eli lentokoneelta lähtöportille, sai menemään melkein kolme tuntia, huh!

Mukava olla Suomessa.

Ei kommentteja: